Tuntuu niin surulliselta. Tietää ettet koskaan nähnyt tätä kaikkea. Et nähnyt pienten peilipalojen heijastavan aurinkoa seinille, et nähnyt punaisia valoja hämärässä, et kynttilöitä.

Olisin niin halunnut näyttää sinulle tämän kaiken. Olisin niin helvetin kovasti.

En voi olla itkemättä samalla kun pakkaan tätä kaikkea. Jokin siinä on niin murskaavan surullista. Minä vain toivoin.. Toivoin läpi mustien talvikuukausien, läpi vähitellen lämpenevän kevään. Olisin halunnut viedä sinut rantaan. Näyttää miltä se kaikki näyttää pimeällä.

Niin ei koskaan käynyt, ja kohta on liian myöhäistä. Mitään tästä ei ole jäljellä. On vain laatikoita, sanomalehtiin käärittyjä laseja, riisutut seinät. Kohta minäkin lähden täältä.

Haluaisin vain maata pienenä keränä, kuunnella siitä laulua minkä kuulin ensimmäistä kertaa kun olin sylissäsi, kun pidit minua niin lähellä..

..everyone leaves in the end

It doesn't matter how hard you hold on...