Kuinka voi väittää?

Luulen että tämä on pahempaa kuin sinulla. Miksikö? Koska kaikki on eri tavalla. Ei voi vain sanoa, että ei, siksi koska ~. Pitää olla jotain muuta, tai ei-mitään. Ja se on aina pahempaa. Siltikään en voi toivoa sinulle sitä samaa kipua. Tätä kipua. Jota ei voi kohdistaa mihinkään, eikä edes surra pois. Sen pitää nähdä kuluvan pois. Se voi olla iäisyys.

Silti minä toivoisin, että kaikki olisi mahdollista. Etteivät ne helvetin vedet olisi aina niin _mustia_! En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan? Minusta tuntuu että ehkä ymmärrät, ehkä muistat?

Minä en tiedä mikä on mahdollista, minä en tiedä mikä tulee olemaan pahinta. Enkä minä silti pelkää. Jos voisin elää peläten, en olisi koskaan näyttänyt elävän. Olisin piilottanut sen kaiken, olisin turtunu tähän maailmaan, enkä voi tietää olisinko tullut näin onnelliseksi, enkä voi tietää miten syväks haavat olisivat päässeet.

Kun suljen silmäni, voin kuulla äänesi, naurusi. Se tuntuu lämpimältä, kauniilta, turvalliselta.

Vasta nyt olen ymmärtänyt, että tragediamme mahdollistaa kauneuden joka ei muuten olisi yhtä koskettavaa. Tiedän että minun kuuluisi väittää sen vain kuuluvan kulttuuriimme. Mutta minä haluan
uskoa, että sillä on merkitystä, miten lujasti pitää kiinni...