Nämä aamut ovat kauneudessaan niin ihmeellisiä. Pilvet ovat siellä mistä aurinko ei nouse. Haluaisin nähdä auringon tänään, iltapäivällä lämmittävän parvekkeella, säteet heijastuvan verhotangossa roikkuvista prismoista.. Eikä minua haittaa yhtään että olen yksin.

Koska parempi olla yksin kuin olla pelkkä terapeutti, se jolle kerrotaan kaikki pahat ja pelottavat asiat. En tiedä miksi minusta on tullut niin monelle sellainen. Sinullekin. Sanot, että haluat kertoa minulle kaiken. Sinun kielelläsi se nähtävästi tarkoittaa, että minä saan kestää kaiken sen epävarmuuden ja pelon. Ei se tarkoita että haluaisit jakaa _itsesi_ minun kanssani. Se tarkoittaa että olen sinun terapeuttisi.

Eräs ystäväni tekee sitä samaa. Mutta se kutsuu minua suoraan kaatopaikakseen. Sama asia. Toisaalta, minulla on myös ystävä joka puhuu minulle, mutta se puhuu minulle kaikesta muustakin, kauniista ja iloisista ja hassuista jutuista.

Siinä on kovastikin eroa. Eikö vain?

Pitää muistaa käydä kaupassa tänään, maito loppui. Ei minulla oikeastaan muita pakottavia tarpeellisuuksia keittiössä ole, kahvia, maitoa ja mehua. Siinä se. Niillä pärjää aika pitkälle. Eilen havahduin hassuun ajatukseen 'sinä syöt liikaa'. Hymyilytti se. Minä en ole koskaan syönyt liikaa, vain liian vähän :> Joten olen mieluummin ajattelematta koko asiaa. Ja olen niinkuin on hyvä olla.

Olen ihmeellisen rauhallinen ja onnellinen, vaikka tällä hetkellä ei elämässäni ole mitään pysyvää. Nietzche oli oikeassa puhuessaan kaaoksesta.